Iltapäiväl lähetii sit viemää Rikua linkkuasemalle, ku se lähti mummin ja serkkujen kanssa tallinnaan. Itse en välittänyt lähteä Tallinnaan mukaan, vaikka mahdollisuus oli. Sitten kun matkalaisten bussi lähti kohti Hesaa, me päätettiin iskän kanssa lähteä leffa vuokraamoon, ja otettiinkin kaks leffaa mukaan. Toinen oli suomalainen, Prinsessa, joka kertoi siis tästä mielisairaala potilaasta. Se katsotiin kotona ensin. Toisena leffana oli sitten tää Johny English:in uusin, ilmestyi joskus marraskuussa(?). Kello oli sitten jo yhdeksän kun oltiin leffat kattottu, alkoi jotenkin jo väsyttämään (mitä ihmettä?) mut kattelin tv:tä puoli 10 ja sit nukkumaan.
Tässä päivän kuvia :)
Aamulla heräsin sit vähän yli kahdeksan, tallille lähtö olisi vähän yli ysin. Pinja oli luvannut kysellä josko saisin maastokaverin, mulle ja Allulle. Puoli 10 jälkeen olin tallilla ja olihan siellä kaveri, tallityöntekijä Linda oli lupautunut meidän kans maastoilemaan, omalla hepallaan. Ihan 'turvallisuus' syistä viritin Allulle sit gramaanit, et ku ei se oo puoleen vuoteen käynyt maastossa, ni saattaa vähän innostua. Vaikka tarkoitushan oli mennä ihan rauhallinen lenkki.
Ennen ku lähettiin niin siinä sit oli vähän hämmminkiä kun joku tuntilainen ilmestyi siihen, mut Linda sai senkin sit järkkättyä toisen maastoilijan mukaan. Ei viitsitty kauheaa letkaa Allun perään ottaa (niin Allu siis meni ensimmäisenä, ensinnäkin ettei sille syttyisi mitään kilpavietttiä jos on toisen takana ja toiseksi Unski ei suostu menemään ensimmäisenä). Lähettiin sinne tielle köpöttelemään, ja täytyy myöntää että pikkusen tais pulssi kiihtyä, kyllä sen verran jännitti. Mut onneks sain sit itseni rauhotettua, ei olis kauheen mukavaa kun sekä ratsastaja että hevonen olisivat ihan jännittyneitä jne. koko matkan. Allu katseli hyvin uteliaana ympärilleen ja oli oikein menohaluinen, ei liikaa, vaan sen verran että käynti kyllä tuntui ihan erillaisesta kuin maneesissa tai kentällä. Käveltiin aika pitkän aikaa, Allu ei kauhesti mitään säikkynyt, vähän jtn tönöjä katseli, mutta sitten, sitten sieltä tuli postilaatikko! Allu oli aika vakuuttunut että se söisi hänet.. Seuraava 'haaste' oli helikopteri, jonka ääni kuului aika hyvinkin edestä päin, vaikka kopteri näytti olevan aika kaukana, eikä onneksi tullut meitä kohti. Eikä ne 'haasteet' tähän loppuneet, seuraavaksi oli aika kohdata ensimmäinen auto. Allu vähän jännitti, mutta käveli kuitenkin. Onneksi oli mukava autoilija ja melkein pysähtyi kun oltiin kohdalla, Allu jännittyi siinä vaiheessa aika paljon ja pysähtyi. Onneksi autoilija ajoi hiljalleen meidän ohi, eikä tullut sen pahempia sätkyjä. Hetken ajattelin/tuntui siltä että Allu saattaisi perän kääntää autoa päin.. Sen verran se siinä 'poukkoili'. Päästiin sitten tielle jolla ei pitäisi autoja kulkea, tosin Linda ihmetteli miten se oli aurattu, vaikke edellisenä päivänä oli ollut aivan umpihangessa. Heittipä Linda siinä ajatuksenkin että jos siellä on jtn tukkirekkoja yms. Tästä huolimatta päätettiin ottaa suoralla pieni ravipätkä. Allu ravasi tosi mukavasti.. pari ensimmäistä metriä. Sitten se nosti hitaan laukan. Valitettavasti jouduin pidättämään (ja aika reilusti) enhän voinut sen antaa viedä mua ihan miten lystää! Otettiin aika nopeasti käyntiin, kun edessä oli aika jyrkkä alamäki. Ja mäen jälkeen jyrkähkö ylämäki. Ja mikäs sieltä mäen päältä, mutkan takaa ilmestyi, traktori joka aurasi (sieltä takaa tuli sitä lunta silleen kaaressa u know..). Heilautin kättä, että varmasti näki meidät, sillä molemmin puolin oli kai oja sekä risukkoa.
No traktori pysähtyi ja sammutti aika pian sen lumisuihkeekin. Mutta kun ei me lähellekkään sitä päästy, kiltti traktorin ajaja peruutti vähän matkaa kun siinä sattui sopivasti olemaan semmoinen kohta johon pystyi peruuttamaan, niin että tietä vapautui n. 1,5 metriä. Nyt päästiin jo aika lähelle Allun kanssa, nimittäin melkein traktorin viereen. Sitten Allu lähtikin peruuttamaan kauheaa vauhtia, vaikka kuinka ajoin pohkeella eteen. Mielessä kävi sekin että nyt se hyppää pystyyn ja lähtee vetämään kotia. Onneksi tilannetta helpotti se, että traktori sammutettiin ja Linda tuli meidän ohitse. Unski pääsi suunnilleen samaan kohtaan johon mekin Allun kanssa, ja sitten sekin lähti peruuttamaan, suoraan Allun päälle. Lopulta Linda ja Unski pääsivät traktorin ohi ja Allu seurasi ihan Unskin lähellä. Vaikka tämä traktorin kuski oli ihan selvästi nähnyt kuinka molemmat hevoset pelkäsivät, se silti käynnisti traktorin saman tien kun oltiin ohi päästy, tietenkään ajattelematta seuraksia.. Allu nimittäin pukitti oikein lahjakkaasti, onneksi ei lähtenyt karkuun vaan pysyi käynnissä, vaikka tässä vaiheessa ei Unskin takana oltukkaan, enneminkin melkein vieressä. keräilin jalustimet jalkaan ja ratsastin Unskin eteen. Kun oltiin 'säikähdyksestä' selvitty, Linda ihmetteli miksei Unski ollut jo kiitänyt kotia, tätäkin oli kuulemma paljon tapahtunut, pienemmästäkin syystä kuin traktori. Loppu matka sujui hyvin, ei otettu enempää ravia saati sitten laukkaa. Käveltiin rauhassa jutellen kotia. Olin erittäin ylpeä Allusta kun selvittiin hengissä kotia, poika oli ollut oikein hieno, vaikka ei ollut pitkiin aikoihin ollut maastossa.
Ja kuviahan sieltä maastosta ei ollut, mutta satlarista kylläkin :'D. Allukaan ei karsinassa halunnut olla kuvauksellinen..
 |
| allu ei halunnut kuvaan .. |
Ja nyt oon lähdössä Soljan kanssa kaupunkiin, ehkä löydän jtn kivaa ;) Illalla olis vielä leffa ilta Seralla ((:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti