94. Pienen tytön koottuja ajatuksia

"Onni tuo maailman vaikein asia

 sitä kiertää niiku kasia

sitä tyhjentää niiku lasia

ja suurimmaks osaks se on pandoran rasias"

Elikkäs postauksen aiheena onni ja vähän aiheen vierestä.. Googlasin vähän tuota laulun/rapin pandoran rasiaa ja löysin seuraavanlaisen pätkän:

Jumalten myötäjäisenä Pandora toi suuren lippaan.

Kun lipas jumalten kielloista huolimatta avattiin, siitä lensivät ulos kaikki ne taudit, vaivat ja onnettomuudet, jotka tuosta hetkestä lähtien ovat kiusanneet Prometheuksen taidokkaasti muovaamia ihmisiä.

Zeus ei kuitenkaan ollut saanut täydellistä voittoa. Pelokkaana Pandora lähestyi lipasta ja kurkisti sen sisälle. Aivan pohjalla oli vielä jotain, joka jäi sinne, kun Pandora paiskasi kannen kiinni. 

Toivo oli jäänyt lippaaseen ja siitä syystä toivo ei milloinkaan, vastoinkäymisistä huolimatta, hylkää ihmistä.

Itse ymmärrän sanoitukset niin että onni on tosiaan tuolla pandoran rasiassa ja jokainen voi ottaa sen onnen sieltä rasiasta. Toisin sanoen onnellisuus tulee meistä itsestämme. En tarkoita että kaikkien elämästä tulisi jotenkin täydellistä kun he vain päättävät olla onnellisia. Tai siis.. tarkotan että jokainen voi löytää elämästään sen pienenkin onnen ripauksen. Ok myönnän, välillä voi tuntua et ei sitä onnea oikeesti voi repii mistään, tiedän koska oon itsekkin lievässä helvetissä elänyt muutaman vuoden ja päivien valopilkku oli tasan toivo, toivo paremmasta huomisesta. Omalla kohdallani parempi huominen tuli ja odotus&taistelu palkittiin onnellisuudella. Ja nyt jälkeenpäin ajateltuna selvisin omasta helvetistäni voittajana ja vahvempana ihmisenä. Toivon että hekin jotka tällä hetkellä taistelevat kohti parempaa huomista, selviäisivät omasta taistelustaan ja kokisivat sen onnellisuuden niissä pienissäkin asioissa.

"Hautajaisissani pukeutukaa mustaan,mutta vain koska se on tyylikästä. Äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan mä nautin täysillä mun elämästä!"

Kenenkään elämä ei vaan voi olla jatkuvasti loputtomiin huonoa. Jostain löytyy pieniä iloitsemisen aiheita, ihan pienestäkin voi olla onnellinen. Tämäkin on todettu, yksi hymy tai lause voi saada ihmisen hymyilemään 2vuorokautta putkeen. 

Tosiaan tuossa pätkässä muinaisista jumalista pandoran rasiassa oli toivoa, toivohan on englanniksi hope, itse näin sanan käsityksenä Hold On Pain Ends. Eli vapaasti suomentaen: "pidä kiinni, kipu loppuu". Pakko sanoa että valo tunnelin päässä ei ole juna eikä taivas. Tai no voisihan sen ajatella maanpäällisenä taivaana.. Tärkeintä on vaan se et oikeesti jaksaa taistella kohti sitä valoa, se paska oikeesti loppuu joskus!

Näin ei siis saa ajatella!

Ja tähän väliin Nälkäpeli trilogiasta lainaus Presidentti Snowlta: "Hope. It is the only thing stronger than fear. A little hope is effective. A lot of hope is dangerous." (Toivo. Se on ainut vahvempi kuin pelko. Pieni toivo on tehokasta. Paljon toivoa, vaarallista). 

Tämäkin on totta, olen sen huomannut. Päällimmäisenä mieleen tulee ihmisuhteet, esimerkkinä siis. Snown lause pitää täysin paikkaansa, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Liika toivo tappaa ihmisen sisältä päin, pessimisti ei pety ja sitä rataa. Harmi että olen itse aikamoinen optimisti viimeiseen asti ja koitan löytää vain niitä hyviä puolia ja mahdollisuuksia kaikesta.. Tämäkin tapa on nyt vasta tullut kun olen oppinut elämästä lisää. Ja silti vaikka olen pettynyt karvaasti monta kertaa, en muuta tapojani. Mikä vialla? Pessimistienhan pitäisi olla onnellisempia kuin optimistien, miksei näin ole? Itse voisin sanoa että optimistit löytävät kaikesta sen hyvän, joten näiden pienien hyvien asioiden voimalla he jaksavat eivätkä lannistu niistä tuhansista vastoinkäymisistä ja pettymyksistä. Totta kai välillä saa ja oikeastaan pitääkin vaan pysähtyä olemaan hetki yksin, hiljaa ajatustesi kanssa. Tai jutella kaverin kanssa, miten itsestä tuntuu. Mutta itselleen täytyy antaa oikeus purkaa pahaa oloa ja itkeä jos itkettää. 

Itse olen siitä onnellisessa asemassa että omistan tällä hetkellä ihania ystäviä joille voin kertoa kaiken ja useimmiten saan monta näkökulmaa ja neuvoja asioihini. Ihanaa kun on omia henkilökohtaisia terapeutteja ja psykiatreja! Ja tietysti olen vastavuoroisesti täällä kuuntelemassa ja auttamassa joakista ystävääni ja kaveriani joka apua vain haluaa ja tarvitsee. Toivon että ystäväni tietävät voivansa puhua minulle luottamuksella kaikestan  mikä mieltä askarruttaa.

Oi tsiisus kun on taas vakavaa tekstiä! Huhhuh uskaltaako tämmöistä julkaista? No ihan sama, antakaas toverit palautetta! Mitä tykkäsitte tästä postauksesta? Ja muistakin saa palautetta antaa. 

Inspiraation tähän postaukseen sain kämppikseni emman blogista, käykää tsekkaamassa emman ajatuksia: http://henkilokohtainenhelvettini.blogspot.fi/ Kannattaa lukea kaikki postaukset! Niin täyttä asiaa kaikki ja mielestäni ainakin mielenkiintoisia! Hyvää iltalukemista meinaan.

93. Huoleton on hevoseton

Vai onko niin? Tällä hetkellä kaipaan niin paljon ratsastusta, valmentautumista ja kilpailuja. Totta kai aina kun tulen lahteen käymään saan jostakin hepan millä ratsastaa, ja se onkin mukava juttu. Mutta kaipaan sitä yhtä "omaa"  hevosta, jolla voisin säännöllisesti valkuissa käydä ja valmentautua kisoihin. Onhan se mukava ratsastaa erilaisia hevosia ja nautin suunnattomasti kun saan uusia projekteja joiden kanssa opin taas uudenlaista ratsastusta, mutta silti.

En ole puolen vuoden aikana treenannut mitään tavoitteellisesti, vikellys ja vuokris jäi kun muutin opistolle. Saadaan kyllä opiston tunneilla ratsastaa mutta eihän se ole sama, voisi verrata ratsastuskoulun tunteihin. Suomipollet puksuttaa jonossa ja tekee niin kuin käsketään. Totta kai asetan tietynlaisia tavoitteita myös opiston tunneilla, mutta eihän se ei tunnu samalta.

Katselin vanhoja videoita minusta ja Hipusta vuoden ajalta, voi kun me kehityttiin! Olen niin ylpeä Hipusta <3

Tällä hetkellä toivoisin että mulla ja perheellä olis sen verran rahaa että saisin jostain ylläpitoon hevosen opistolle. Voi kun elämästä tulisi ihanaa! Päiväunet vaihtuis treenaamiseen, voi se olisi mukavaa. Etenkin kun mun kämppiksillä on hepat mukana, ei tarvitsisi yksin ratsastaa. Noh ehkä mä vielä joku päivä keksin ratkaisun :)

Vikellystä yritetään kovasti tuonne Ypäjän suuntaan saada ja alkaa näyttämään valoisammalta sen suhteen, mutta ei siitä sen enempää, pidetään asia vielä ihan hyshys ja katsotaan mitä tulevanpitää.

En olekkaan pitkiin aikoihin kirjoittanut mitään mielipidepostausta. Oon ollut nyt 2pv neljän seinän sisällä suunnilleen koko ajan, koska oon ollu vähän flunssassa ja nyt pitäis ihmeparantuminen tapahtua että lauantaina opistolle pääsisin.. Tai no alan olemaan jo paremmassa kunnossa, että eiköhän se tästä kun huomisen viel köllöttelen kotona ja illalla sit opistolle köllöttää  :D Flunssasta johtuen jouduin tän illan ratsastuksen perumaan ja huomisen työkeikan, että todellakin vaan lepäillyt koneen kanssa.

92. People call it valentine's day, i call it friday

Nonii nyt on ne stressaavimmat kokeet takana, nimittäin tuotantoympäristö ja anatomia&fysiologia.  Molemmat kokeet menivät mielestäni ihan hyvin, muta  yllätyksiä saattaa tulla. Nyt kuitenkin hyvillä mielin lomailu tunnelmissa. 

Tein valjastöissä ittelleni nahka vyön :)

Lauantaina oli Ypäjällä avoimet ovet ja minä olin neean,emilian,camin ja heidin kanssa pitämässä kirpparia koko päivän. Että jos joku muistaa käyneensä niin mä olin se ainut siel pöydän keskellä jolla ei ollut equine college takkia, koska se on korjauksessa. Eli juu pari viikko sitten hajosi vetoketju takista, harmittaa vietävästi! 

Ollaan käyty parina iltana luistelemassa tytyjen kanssa, joka kerta oon katollani ollu 

Mitäs oon lomalla tehnyt? Tulin sunnuntaina lahteen ja käytiin mummulassa, oi olipa ihana päästä syömään mummun tekemiä pullia, vaikka eihän meidän ypäjällä tekemissä pullissakaan vikaa ollut. 

Maanantaina täti ja serku tuli käymään kahvilla. Olipa ihana nähdä taas Aino-serkkua, on se vaan niin suloinen.

Tiistaina lähdin Marikan mukaan tallille, ratsastin jälleen  Natalia-tammalla. Tarkoitus oli mennä vähän kavaletteja ja treenata laukan rytmiä mutta.. Natalia innostui ja nosti kavaletin jälkeen laukan ja sit mentiinki lintassa kun kenkien pohjissa olikin hokkien ympärillä tilsat. Tais ponikin vähän säikähtää, onneks ei ympäri menty että vaan polvillaan kävi. Mentiin sitten varovaisesti vain uralla, kun siellä vähiten nuoskalunta oli. Treenattiin laukan nostoja ja taivuteltiin, että alkais se kroppa vähän toimimaan. Oli taas niin hauska ku täyty ponille reaktionopeutta saada ja ei meinnanut oikein laukka nousta niin iha kevyesti näpäytin raipalla.. Natalia veti herneet nenään ja teki kolme jätti loikkakoikkapomppua, muuten olisin nauranut mutta kun säikähin että nyt mennään kohta taas turpa edellä jos se ei rauhotu. Onneksi pysyttiin pystyssä. Kaikinpuolin olen tyytyväinen tuntiin vaikka ei ihan voinut tehdä niin paljon kuin olisi pitänyt.

Tänään suunnitelmissa lähteä kohta puoliin moikkailee kavereita ja keskustassa se ilta sit vierähtääkin. Huomisesta ei tietoa ja perjantaina taas Nataliaa ratsastamaan. Lauantain oon messukeskuksessa töissä, joten tulkaahan käymään elämäsi juhlat&nainen 2014 messuilla! 

Ja sitten toivottavasti lauantai illalla takaisin ypäjälle. Emma ainakin tulee silloin kans, saas nähä mitä kamaluuksia keksitään yön vietoksi. Sunnuntai päivä sit varmaan täytyy nukkua, kun maanantaina alkaa talliviikko. Herätys 5.30 joka päivä, oijoi saattaa tehdä tiukkaa.. Tai sit oon nukkunu loman aikana varastoon ja jaksan herätä paremmin.

Kuvasaldo taas rajoittuu puhelimen kuviin.. Ja tosiaan instagramia useemmin päivittelen ku blogia että siitä vain seuraamaan: verkkuw