94. Pienen tytön koottuja ajatuksia

"Onni tuo maailman vaikein asia

 sitä kiertää niiku kasia

sitä tyhjentää niiku lasia

ja suurimmaks osaks se on pandoran rasias"

Elikkäs postauksen aiheena onni ja vähän aiheen vierestä.. Googlasin vähän tuota laulun/rapin pandoran rasiaa ja löysin seuraavanlaisen pätkän:

Jumalten myötäjäisenä Pandora toi suuren lippaan.

Kun lipas jumalten kielloista huolimatta avattiin, siitä lensivät ulos kaikki ne taudit, vaivat ja onnettomuudet, jotka tuosta hetkestä lähtien ovat kiusanneet Prometheuksen taidokkaasti muovaamia ihmisiä.

Zeus ei kuitenkaan ollut saanut täydellistä voittoa. Pelokkaana Pandora lähestyi lipasta ja kurkisti sen sisälle. Aivan pohjalla oli vielä jotain, joka jäi sinne, kun Pandora paiskasi kannen kiinni. 

Toivo oli jäänyt lippaaseen ja siitä syystä toivo ei milloinkaan, vastoinkäymisistä huolimatta, hylkää ihmistä.

Itse ymmärrän sanoitukset niin että onni on tosiaan tuolla pandoran rasiassa ja jokainen voi ottaa sen onnen sieltä rasiasta. Toisin sanoen onnellisuus tulee meistä itsestämme. En tarkoita että kaikkien elämästä tulisi jotenkin täydellistä kun he vain päättävät olla onnellisia. Tai siis.. tarkotan että jokainen voi löytää elämästään sen pienenkin onnen ripauksen. Ok myönnän, välillä voi tuntua et ei sitä onnea oikeesti voi repii mistään, tiedän koska oon itsekkin lievässä helvetissä elänyt muutaman vuoden ja päivien valopilkku oli tasan toivo, toivo paremmasta huomisesta. Omalla kohdallani parempi huominen tuli ja odotus&taistelu palkittiin onnellisuudella. Ja nyt jälkeenpäin ajateltuna selvisin omasta helvetistäni voittajana ja vahvempana ihmisenä. Toivon että hekin jotka tällä hetkellä taistelevat kohti parempaa huomista, selviäisivät omasta taistelustaan ja kokisivat sen onnellisuuden niissä pienissäkin asioissa.

"Hautajaisissani pukeutukaa mustaan,mutta vain koska se on tyylikästä. Äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan mä nautin täysillä mun elämästä!"

Kenenkään elämä ei vaan voi olla jatkuvasti loputtomiin huonoa. Jostain löytyy pieniä iloitsemisen aiheita, ihan pienestäkin voi olla onnellinen. Tämäkin on todettu, yksi hymy tai lause voi saada ihmisen hymyilemään 2vuorokautta putkeen. 

Tosiaan tuossa pätkässä muinaisista jumalista pandoran rasiassa oli toivoa, toivohan on englanniksi hope, itse näin sanan käsityksenä Hold On Pain Ends. Eli vapaasti suomentaen: "pidä kiinni, kipu loppuu". Pakko sanoa että valo tunnelin päässä ei ole juna eikä taivas. Tai no voisihan sen ajatella maanpäällisenä taivaana.. Tärkeintä on vaan se et oikeesti jaksaa taistella kohti sitä valoa, se paska oikeesti loppuu joskus!

Näin ei siis saa ajatella!

Ja tähän väliin Nälkäpeli trilogiasta lainaus Presidentti Snowlta: "Hope. It is the only thing stronger than fear. A little hope is effective. A lot of hope is dangerous." (Toivo. Se on ainut vahvempi kuin pelko. Pieni toivo on tehokasta. Paljon toivoa, vaarallista). 

Tämäkin on totta, olen sen huomannut. Päällimmäisenä mieleen tulee ihmisuhteet, esimerkkinä siis. Snown lause pitää täysin paikkaansa, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Liika toivo tappaa ihmisen sisältä päin, pessimisti ei pety ja sitä rataa. Harmi että olen itse aikamoinen optimisti viimeiseen asti ja koitan löytää vain niitä hyviä puolia ja mahdollisuuksia kaikesta.. Tämäkin tapa on nyt vasta tullut kun olen oppinut elämästä lisää. Ja silti vaikka olen pettynyt karvaasti monta kertaa, en muuta tapojani. Mikä vialla? Pessimistienhan pitäisi olla onnellisempia kuin optimistien, miksei näin ole? Itse voisin sanoa että optimistit löytävät kaikesta sen hyvän, joten näiden pienien hyvien asioiden voimalla he jaksavat eivätkä lannistu niistä tuhansista vastoinkäymisistä ja pettymyksistä. Totta kai välillä saa ja oikeastaan pitääkin vaan pysähtyä olemaan hetki yksin, hiljaa ajatustesi kanssa. Tai jutella kaverin kanssa, miten itsestä tuntuu. Mutta itselleen täytyy antaa oikeus purkaa pahaa oloa ja itkeä jos itkettää. 

Itse olen siitä onnellisessa asemassa että omistan tällä hetkellä ihania ystäviä joille voin kertoa kaiken ja useimmiten saan monta näkökulmaa ja neuvoja asioihini. Ihanaa kun on omia henkilökohtaisia terapeutteja ja psykiatreja! Ja tietysti olen vastavuoroisesti täällä kuuntelemassa ja auttamassa joakista ystävääni ja kaveriani joka apua vain haluaa ja tarvitsee. Toivon että ystäväni tietävät voivansa puhua minulle luottamuksella kaikestan  mikä mieltä askarruttaa.

Oi tsiisus kun on taas vakavaa tekstiä! Huhhuh uskaltaako tämmöistä julkaista? No ihan sama, antakaas toverit palautetta! Mitä tykkäsitte tästä postauksesta? Ja muistakin saa palautetta antaa. 

Inspiraation tähän postaukseen sain kämppikseni emman blogista, käykää tsekkaamassa emman ajatuksia: http://henkilokohtainenhelvettini.blogspot.fi/ Kannattaa lukea kaikki postaukset! Niin täyttä asiaa kaikki ja mielestäni ainakin mielenkiintoisia! Hyvää iltalukemista meinaan.