I can't say good bye

Huhhuh en suosittele lukemaan jos et jaksa kuunnella suru höpinöitä..

Olin koneella ja tei  Aadalle videon. Sit tallensin sen ja.. ja avasin Ekku [This is the best feeling].  Jo ennen puolta väliä alkoi kyyneleitä tulemaan. Täytyy sanoa että Ekun kanssa vietetty aika oli liian hyvää ollakseen totta. Juu itkin sitä Villeä jtn puoltoista vuotta sen lähöstä, mut en olis selvinny ilman Ekkua. Meil olis nyt tullu se kolme vuotta täytee ♥
Tiedän et oon jo valittanu tääl iha tarpeeks mut en muuten saa näit ajatuksia ulos. Juu tiedän et näytän siltä ku olisin jo normaali ja unohtanu Ekun, mut en oo. Koulun ja Allun kanssa on nyt niin hirveä työ, että kun illalla meen omaan huoneseen ja nään kaikki ne Ekun kuvat (oikein, mulla on huone täys kuvia rakkaista hevosista, Ekusta eniten) kyynel tulee väkisinkin silmän nurkkaan. Oon aikaisemminkin itkenyt itseni uneen ties kuinka monta kertaa, mutta että taas? Eikö tää koskaan lopu?  Juu mut tos ylhääl on toi Sanan ihana biisi mitä kuuntelin jo sillon ku Ville lähti. Niin en oo siis 'vieläkään' päässyt Ekusta yli, älkää edes kuvitelko niin. En vaan kerkiä enää ajattelemaan sitä. Mut juu eiköhän nyt taas oo vuodatettu tarpeeksi.. ja silti on niin paljon sanomattomia sanoja, tekemättömiä tekoja. (tajusin?)

Mitään kuvia&videoita tähän ei nyt tuu koska Ekku ei ole enää yleisen ratsastus'koulun' hevonen..