Postauksennimeen on kaksi syytä, ensiksi: Allun kanssa oon nyt päässyt yhden pienen askeleen eteen päin. Olin siis perjantaina n. 30min tunnilla (pinjan). Menin sivareilla melkein koko ajan. Ihan hyvin meni, matskua ei oo kun ei ollut kuvaajaa.. Mentiin pä aiassa keskiympyrällä ja olin siis yksin. Pari kertaa oli tosi rennon tuntuinen ja itseaassa tosi hyvä. Vasen laukka On huonompi.. se ei oikeeen sujunut.Mnin siinä sitten jonkun pienen ohjelmankin, tosin ilmna pysöhdystä:
L keskihalkaisijalle, R keskiymyrä, E kokorataleikkaa S radan poikki E täyskaarto B kokorata leikkaa, lisätty rav keventäen.
Tämöisen pienen radan menin Pinja selosti koko ajan mitä seuraavaksi. Menin loppu ravit itsenäisesti ilman sivareita niin että allu sai venyttää kaulaansa oikein kunnolla, ravissa.
Tallissa, varusteet pois. Linimentti selkään, venytykset,loimi päälle,jalkojen kylmäys (lumi) ,pack on tracit kintereisiin ja lämpimän veden juotto (kylmä vesi ei tee hyvää). Sitten varusteiden puhdistus ja paikolleen vienti. Tykkätättekö? Mukavat ilta rutiinit ja silleen..
Lauantaina olin aadan mukana tallilla ja oma tarkoitus oli katsoa kun aada juoksuttaa, mutta aada halusikin että minä ratsastan. Nooh, kai sitä sitten täytyi. Suostuin selkään sillä ehdolla että laitetan sivuohjat. Ja koska maneesissa oli tunti, mentiin kentällä, Aluksi menin ympyrällä käyntiä ja ravia taivutellen. Sitten aada kantoi puomin ja menin puomin yli kahdeksikkoa. En laukannut ollenkaan kun oli niin kylmä. Allulla oli meidän ostama ratsastusloimi :) eli sitä alan nyt varman tunneillakin käyttämään., Allun selälle parempi. Lyhyet loppu käynnit ja äkkiä talliin. Menin jtn puol tuntia kun oli aika kylmä.. Hoidettiin Allun selkä ennen kuin vietiin ulos.
Ja sitten toinen tarkoitus tuolle otsikolle oli se, ett tiedän nyt siis suunnilleen missä ekku on, mutta omistajan tietoja en halua tietää, ikävä kasvaisi vain liikaa jos kävisin katsomassa jne. Niin kuin marika sanoi, nyt on vaan jatkettava eteen päin.
Kaikki kaunis katoaa aikanaan, paitsi ne ihanat muistot Ekun kansa. Niitä aion vaalia elämäni loppuun asti ja ehkä jonain päivänä ikävä helittää. Voi hitsi, taas niitä kyyneleitä tulee. Olisin niin toivonut että äiti olisi yllätäny esim. jouluna et ne olis ostanu sen ponin mulle, mutta ei. Eihän ne semmoista mahdottomuutta tekisi, etenkään kun Ekunlainen hevonen kyseessä. Äiti haluaa että os mulle hevonen tulis niin sen pitää olla kunnon kisahevonen eikä mikään puska-tunti ratsu.
Okei nyt on ehkä jo tarpeeksi taas vuodottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti