keskiviikko 1. helmikuuta 2012

~Lots of information~

Tiistaina Marika oli pitämässä minulle ja Allulle tuntia. Tai oltiinhan me hiukan reilu tunnin siinä kentällä.. (maneesissa pinjan pitämä tunti ni ei haluttu häiritä). Pistin Allulle sen koulusatulan ja itselleni kannukset.
Menin suoraan selkään, loimen kanssa. Ei siis juoksuttettu heti. Marika käski meidät maneesin päätyyn, puolesta välistä kenttää poikki. Nooh, Allullehan tämä järjestely ei sopinut, vaan se yritti lapa edelle karata. Minulla oli ulkokädessä raippa jolla napautin Allua lavalle ja samalla ulkopohkeella yritin saada sen oikeaan suuntaan. Allulla meni herne nenuun ja pukitti/jäkitti, miten sen nyt tulkitsee.. ei mikään kunnon pukki ollut vain semmoinen 'en viitsi tehdä, vastustelen..'. Ravissa Allu sitten vastusteli vielä enemmän ja tällä kertaa kunnon pukki, kuitenkaan tämä yksittäinen vastustelu pukki ei paljoa minua hetkauta.. Oltaisiinkohan men joku 20min ratsastettu kun Marika sanoi että juoksuttaa sitä hetken, ja katsoo miten siinä käyttäytyy. Pistettiin sivarit ja marika viritti liinan, kuolainrenkaasta satulaan (ylös) kiinni. Allu teki samaa kuin meille viikko sitten ja maanantaina Aadalle, kun marika yritti saada sitä kolmiota Allu käänsi perää, niin että oli koko ajan naamatusten marikan kanssa. En tajua miten marika teki sen, mutta hetkessä allu olikin siellä ympyrän kaarella ja hetken päästä melkein niin pitkällä kuin liina salli. Nopeasti se myös rentoutui ja ravasi oikein rentoa ravia, sisään päin asettuneena, niska-kaula rentona ja sivarit löysänä. Olen aikaisemminkin nähnyt tuon saman ravin, kun aada juoksutti, joskus joulukuussa (?). Sama toiseen suuntaan (ensin mentiin vasemmalle ja sitten oikealle) oikealle asettui huonommin ja katsoikin itseasiassa ulos.. ei siis niin hyvä tähän suuntaan.
Sitten oli minun vuoroni kiipustaa taas selkään. Menin sivareilla ja marika piti aluksi liinassa, jotta saisin tuntuman hevoseen jne. Ja oi sitä tunnetta kun Allu meni hienosti asettuneena, kaula pitkänä, öh hiukan kyseenalaista, ravia (ei liian hidas (kai) mutta kuitenkin)). Mulle ihan uusi asia tämän ponskin kanssa, kun aikaisemmin olen keskittynyt peräänannon sijaan eteen päin liikkumiseen. Oikealle oli taas huonompi.
Pian marika päästi meidät irti tosin sivarit pysyivät edelleen, ehkä parempi niin. Mentiin taas maneesin päätyyn ja yritin siellä saada Allua taipuisemmaksi ja kuuliaisemmaksi minulle, sillä välillä poni katteli ja kuunteli kaikkea muuta paitsi minua. Ja pariin kertaan lähtikin avuista.. tai siis ilmeisesti apuja pakoon. On kyllä perse hellänä kun se semmoista pukkilaukaa sen pari kertaa meni.. Marikalta sain tähänkin ohjeistusta: Sen puolen käsi, jonne hevosen pitää kääntyä (vastakkainen kuin mihin suuntaan se lähti, kyl te tiiätte) pitää viedä oman reiden taakse ja siellä se on on pysytävä. Ja tätä tehtiin jo muutenkin kuin sillon kun allu lähti. Ns. tasainen 'veto' sitä varten että nähdään seuraako hevonen ohjaa vai ei. Allu seurasi, mutta hiukan siinä kesti.. Ohjas otteet taas taivuttivat kun kuuliaisuus ja 'seuraavuus' oli ok (joo nää mun termit ^.^ ). Mentiin sitten sitä puolta kenttää ja välillä kierrettiin koko kenttä. Lopuksi sitten pitkin ohjin käyntiä ja paino avuin liikuttiin. Jos Allu lähti päädyssä (teki näin tallin päädyssä) lapa edelle keskelle, piti taivuttaa sisäohjalla ja ulkopohkeella suoristaa (tajusin käytännössä, en teoriassa..) Ja kun tunti loppui niin hevosen perä kohti tallia, ei missään nimessä pää tallia kohti/porttia kohti, tämä osa sitä että hevonen kunnioittaa sinua. Niin tämä olikin se asia mistä ilmeisesti osa ongelmista johtuu. Allu ei kunnioita meitä ja sikailee juuri siksi. Tietysti, Allu on sekä minua että aadaa reilusti isompi, mutta sen täytyisi silti kunnioittaa meitä.
Tallissa purin Allun, laitoin linimentin selkään, tein venytykset,laitoin loimen, kylmäsin jalat ja laitoin pack on tracit kintereisiin. nämä siis tehtävä joka ilta, tai siis pack on tracit rankan treenin jälkeen mutta muuten sama.
Sain siinä tallissa vielä marikalta hyviä ohjeita tähän kunnioitus asiaan mm. taluttaessa miten toimia kun hevonen rynnii ohi/tulee syliin tai lähtee jonnekkin puskiin seikkailemaan.
Että näin tällä kertaa. Ulkona taisi olla kylmä, mutta olin niin hikinen tunnin jälkeen, ettei minulla itselläni kauhean kylmä ollut, kentän laidalle seisonut äiti oli taas ihan jäässä..
Tästä se alkaa ..//Verkku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yleistä

Olen -97 syntynyt heppatyttö.Harrastan ratsastusta ja vikellystä. Aloitin syksyllä -13 koulun Ypäjän hevosopistolla. Postailen omasta elämästä kuvien kera. Kamerana toimii Nikon D5000. Minulla on myös koira, Typy.