81. Kuinka suurta voi olla elämän jano?

Huhhuh taas on aikaa kulunut viime postauksesta.. Ypäjällä ei oikeen tuu kirjoiteltua. Lukio jakso alkaa olemaan loppusuoralla, jes ihanaa päästä takas Hevosopiston tunneille ja rytmiin!! On se vaan rennompaa. Oon nyt tiistaihin asti Lahessa, huom. en enää tuu käymää kotona, vaan Lahessa :D Ypäjä on nyt koti <3 Loimaa lomauttaa kaikki työntekijänsä (en tiedä millä ajanjaksolla) ja nyt on lukion opettajien lomautusjakso. Perjantai,maanantai-keskiviikko on kaikki opettajat lomautettuna ja meidän pitää itse opiskella ja päätellä mitä niinä päivinä olis.. Tulee olemaan haastavaa miettiä kuinka paljon pitää tehdä.

Lukio on paras ja toi paita

Lukiojaksolla aika menee pääasiassa lukiolla, sit opistolla läksyjen ja päiväunien parissa ja iltasin sit tehään milloin mitäkin. Ollaan alettu parin kaverin kans käymää kävelylenkeillä iltasin. On tosi outoa kuinka lyhyessä ajassa täysin tuntemattomista ihmisistä voi tulla sulle niin tärkeitä, kun tuun käymään viikonlopuks porukoiden luona niin yleensä jo ekana iltana on ikävä opistoa ja "uutta perhettä".  Jännä sinänsä koska mä oon aina ollu tosi läheinen oman perheen kans, mut ennen muuttoa Ypäjälle itkin kerran koska Kaverit ja muuton jälkee en oo kertaakaan ikävöiny takasin! Hauska kun sukulaiset kyselee et no miten koulussa menee ja onko jo ikävä äitiä ja isää, meikä vastaa hymy korvissa "Kivaa, en oo tulossa takasin ei oo ollenkaa ikävä!" sukulaisten ilmeet siinä vaiheessa :'D  Tää on tehny tosi hyvää mun ja porukoiden suhteelle, ei oteta enää yhteen niin paljoa ja tuun paremmin toimeen veljenki kanssa.

mein koira :D

Mitäs muita ajatuksia tää asuminen kahdeksan muun tytön kans samas taloudes aiheuttaa? Onhan meillä jonkun verran siellä draamaa mut pääasiassa tullaan hyvin toimeen. Ainakin oman kämpän kesken. Mulla on tosiaan maailman parhaat kämppikset. Oltiin ovelia ja laitettiin mun ja emman sängyt yhteen ja nyt meillä on parisänky jossa minä,emma ja emilia nukutaan.

Jep, kahviaddictit <3

Aada, mun paraskaveri, kysyi yks ilta et oonko mä Oikeesti onnellinen tuolla. Vastasin epäröimmättä "oon" mietin hetken ja lisäsin "tää on parasta mitä mun elämässä on tapahtunu <3" En tosiaan kadu hetkeäkään et pääsin tonne ja uskalsin lähteä! Oon aina pitäny itseeni tosi ujona mut viimesen vuoden aikana oon mielestäni kasvanu henkisesti todella paljon ja viimenen niitti oli ku muutin pois himasta. Mietin oikeesti et istun varmaa iha hiljaa ekan illan opistolla ja muuta mut ehei! Arvatkaa kuka puhu varmaa eniten.. Ja muutenki oon tutustunu tosi helposti uusiin ihmisiin ja tää on ihan mahtavaa ku en enää oo se ujo pikku tyttö niiku sillo joskus! Tästä syystä psykologian tunnit Emman kanssa on aika mielenkiintoisia.. Mulla ja emmalla on aika paljolti samanlainen ajatusmaailma, ainakin joissakin asioissa. Suurinosa on varmaan nähnyt Black Swan elokuvan, me katottiin se psykan tunnilla. No sit ku oli aika jutella siitä ni minä ja emma vissiin oltiin ainoat sitä mieltä et siinä oli oikeesti onnellinen loppu. Psykan tunnin on ainoastaan siitä kohtaa kivoja ku voi sanoa  reilusti omat mielipiteet ja mitä ajattelee, se ope pitää meitä varmaa iha sekoina. Noh pistetää opiston piikkiin. Ei kukaan voi olla täysjärkinen jos haluaa paskanlappaamiselle koulutuksen ja vielä yo-todistuksen!

Muita kuulumisia? Eipä oikein mitään. Viime viikonloppuna oli Ypäjällä vikellyksen maajoukkuevalmennus, olin sunnuntai aamuna katsomassa. Harmittaa koska olisin halunnut olla lauantainakin ja sunnuntai iltankin, mut ei ollu aikaa.

Pahoittelen postauksen kuvia mut ei hirveesti tuu mtn kuvailtua, paitsi noi insta kuvat. Niin tosiaan instaa päivittelen usemmin et jos kiinnostaa ni alkakaahan seurailee: verkkuw