83. Luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme

Lukion koeviikko pyörähti juuri käyntiin, psykan ja matikan kokeet takana ja valitettasti on semmoinen tunne että matikan uusintakoe kutsuu.. Ei perkele vaan voi olla noin epäselvää kirjaa! Tän kurssin piti olla kertausta, mut mähän unohdan heti kokeen jälkeen kaiken mitä oon "oppinu" joten en olin todella pihalla joka asiasta.. Asiaa ei helpottanut se että käytännössä me itse opiskeltiin koko kurssi, opettaja ei pistänyt tikkua ristiin meidän opetuksen eteen. Meidän kuulemma pitää oppia lukemaan kirjaa.. mitä hyötyä siitä lukemisesta on kun ei ymmärrä? Heh, nekin ketkä ovat aina matikasta 9 ja 10 napsineet saivat nyt testeistä nelosia..

Noh se siitä matikasta. Nyt minulla on tämä päivä ja perjantai vapaata. Viikonlopun suunnitelmissa olisi käydä lahessa ja sitten maanantaina ruotsin koe, tiistaina äikän ja keskiviikkona enkun. Torstaina alkaakin sitten opiston tunnit <3 

Oivoivoi olenkin täällä jo höpöttäny ihan hirveästi kuinka onnellinen olen ja se tunne jatkuu edelleen. Aloin äikän esseetä kirjoittaessani miettimään, kenen kanssa puhun, mistä puhumme ja missä puhumme. Juttelen aika paljon emman, emilian ja camillan kanssa. Ja puhumme.. kaikesta! Ihan kaikesta. Ja on muuten jännä että ihmiset kenet olen tuntenut reilu 3kk saattavat tietää minusta enemmän kuin jotkut kenet olen tuntenut 3-5 vuotta. Se on pelottavaa. Parhaimmat jutut tulevat siinä 10 aikaan illalla jos ollaan iltakävelyllä. Kerran koulussa aloimme emman kanssa miettimään käyttäytyykö sarjamurhaaja kolmentekijän motivaatiomallin mukaan. Psykan opettajalla on varmasti hauskaa kun lukee meidän oppimispäiväkirjoa.. Mistä pääsemmekin siihen että en ymmärrä kuinka on mahdollista että löysin semmoisen sanan kuin agnotismi ja aloin toki tutkimaan mitä se tarkoittaa. Vaikka agnostikko kieltää tiedon mahdollisuuden, agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa silti uskoa jumalan olevan olemassa. Hän voi jopa myöntää ateistien perustelujen olevan parempia, mutta silti uskoa ”tunteellisin perustein”  Tajusin että minähän periaatteessa olen agnotisti, koska en kiellä jumalan olemassa oloa vaikka siitä ei olekkaan mitään todisteita. Emma ilmaisi raamatun syntyä hyvin: joku on vain kännipäissään nähnyt jotakin hallusinaatioita ja kirjoittanut ne ylös. Lisää emman aivan käsittämättömästä ajatusmaailmasta voitte lukea emman omasta blogista: http://henkilokohtainenhelvettini.blogspot.fi/. 

Perjantaina piitkä odotus päättyy ja pääsen katsomaan Nälkäpelin toisen osan elokuvana <3 Tätä on ootettu niiin pitkään ja hartaasti!!

Että semmoista tällä kertaa :)