Joo tosiaan oonhan mä tässä lomalla kerinnyt heppailemaankin, tai no heppailu saattaa olla väärä sanavalinta sillä kyseessä on poni.
Eli käyn nyt kerran viikossa ratsastamassa Marikan tunnilla Alli-ponia. Nyt on kaks tuntia takana. Viime viikon tunnilla aiheena oli vaan se että katottii miten se poni oikeen toimii ja mitä sen kanssa pitää tavoitteeksi ottaa. Eli Alli on vasta viisivuotias ja sen kanssa meillä on tavoitteena totta kai ponin eteenpäin vieminen niin paljon kuin näin vähällä treenauksella pystyy ja että Alli oppisi kantamaan itse itsensä. Heti kun tiputin allin pään tyhjänpäälle niin poni lähti kiihdyttämään, tästäkin tavasta pitäisi päästä eroon.
Noh nyt sitten toisella ratsastuskerralla tehtiin ensin semmoista että kulmassa voltti, suoralla väistö muutama askel, suoristus ja taas väistö. Ei ollut ongelmia tuli pari tosi hyvää pätkää väistöä.
Ravissa sitten harjoiteltiin sitä että tahti pysyy samana vaikka vaikka annan ohjilla löysää ja pikkuhiljaa alkoi onnistumaankin. Sit tehtiin taas kulmassa volttia ja siittä sitten keskihalkaisijalle ja taas halkaisijalla ei saanut lähteä poni kipittämään. Meillä meinas aina mennä se kääntyminen halkaisijalle vähän pitkäks mut sit.. sit sieltä tuli kyllä niiin hienoja kääntymisiä ja kulmia. Voi vitsi alli oli niin mahtava että väkisinki alko hymyilyttää.
Laukat otettiin pääty ympyrällä. Allilla on selkeesti oikea laukka parempi. Eipä oikein muuta voi sanoa, ympyrällä laukkaa työstettiin.
En ymmärrä miten minä joka rakastaa ja ihannoi isoja hevosia on ratsastanut viimeiset kaksi vuotta poni kokoisilla olennoilla. Connemara tamma Heta, piensuokki Hippu, issikka Diku ja nyt sitten tämä welsh Alli. Eikä opistonkaan suokit kovin päätä huimaavan korkeita ole.
Hipusta puheenollen, kävin silläkin ratsastamassa yksi päivä. Voi vitsi oli niin ihana nähä hippulaista pitkästä aikaa ja se oli ihana oma itsensä, samanlainen kuin vuosi sitten. Ratsastaessa löytyi se sama yhteinen sävel, oli niin kotoisa istua taas Hipun selässä. Omistaja sanoi että saan tulla toistekkin ratsastamaan, eiköhän tässä aikaa ole sen verran.
Että tälläistä hepparintamalla tänä kesänä. Kuvaton postaus, pahoitteluni siitä!
torstai 26. kesäkuuta 2014
maanantai 23. kesäkuuta 2014
103. Tää ilta on meille, mun sielunsiskoille supernaisille!
Tulihan sitä vettä ihan tarpeeks kahen viikon aikana, nyt vois jo pikkuhiljaa loppua toi sateinen keli. Jeps nyt on derbyt ja kisaviikko takana ja kesälomaa kulunut jo viikko! Vielä neljä jäljellä ja sit takas opistolle <3
Noi kaks viikkoa oli kyl aivan mahtavat, täytyy myöntää että kyllä tuli ypäjän kesäyöt tutuiksi meinaa varmaa joka yö tulin 12 jälkeen opistolle ku kavereiden kans halus viettää aikaa ennen ku loma alko. Kovasti oli mietinnän alla miten mä pärjään viis viikkoa kotona ku on tottunu kaikkeen vapauteen. Ypäjällä en oo tilivelvollinen kellekkää menemisistäni, ei tarvii kellekkää ilmotella et joo nyt meen sinne ja sinne ja tuun tähän ja tähän aikaa kotia.
Mut juu tosiaan nyt oon viikon verran kotona ollu, tai no tulin viikko sit sunnuntaina ja suuntasin sit jo torstaina suoraan töistä kohti Huittisia, ypäjä osuu sopivasta tohon matkan varrelle ni poikkesin sit ypäjän kautta ja joskus 8 jälkee oltii sit Huittisissa, Emilialla. Emma oli jo keskiviikkonna menny sinne ja neea tuli sit mun kans samaa matkaa Loimaalta. Juhannusta sit vieteltii neljän hengen porukalla emilian luona. Aivan mahtavaa mää niin rakastan mun SUPERNAISIA!!
Grillattiin, tehtiin salaattia ja boolia. Syötiin ja juotiin hyvin ja kuunneltii hyvää musiikkia, eli suomi iskelmää. Ja tietysti hyvä seura kruunasi koko illan.
Lauantaina emma ja neea lähti ja mää jäin viel emilialle. Jos joku uutisista luki niin juu huittisis riehu se joku tyyppi aseen kans ja poltti oman talonsa, ei siinä oltii emilian kans siin aika lähellä ja nähtii sen talopalon savu ja poliisit ja ambulanssit sun muut. Ja ei muka vaaraa lähellä asuville jos joku jäätävä takaa-ajo ja aseen kans heilu ja poltti talonsa?! Kieltämättä vähän alko jännittää ku emilian äiti soitti et joo siel alueel heiluu joku aseen kans, laittakaa ovet lukkoo. Mut joo onneks saivat sen kiinni ja uskallettiin nukkuaki yöllä.
Sunnuntaina sit taas oli Huittisista suunta ypäjälle viel vähä moikkailee porukkaa. Ja tosa illalla 10 aikaa kotiuduin reissulta. Oli kyl ihan mahtavaa ku pääs ypäjäl käymää, on siitä vaan niin koti tullu ja ne ihmiset on ihan mahtavia ku tutustuu! On täs vuoden aikana kyl saanu tärkeitä kavereita, niin opistolta ku kylältäki. Pelottaa jo ajatus miten kahen ja puolen vuoden päästä käy ku valmistun, jos nyt jo tekee viikko tiukkaa olla ilman kämppiksiä ni miten mä pärjään sit tulevaisuudessa yksin?
Tää kotona asumisen tuska on kyllä kamala, en varmasti halua opiston jälkee muuttaa pitkäksi aikaa kotia! Omaan kämppään vaan heti kun mahdollista, tuun niin paljon paremmin toimeen porukoiden kanssa kun ei saman katon alla asuta. Äiti ehottiki jo et voisin muuttaa loman ajaks mummille.. Hyvä idea, täytyy harkita.
Nyt sitten koitan keksiä kaikenlaista teksää neljäks viikoks, eiköhän aika mee nopiasti ja pian pääsen takas sivistyksen ulkopuolelle mun ihanien kämppisten seuraan.
Noi kaks viikkoa oli kyl aivan mahtavat, täytyy myöntää että kyllä tuli ypäjän kesäyöt tutuiksi meinaa varmaa joka yö tulin 12 jälkeen opistolle ku kavereiden kans halus viettää aikaa ennen ku loma alko. Kovasti oli mietinnän alla miten mä pärjään viis viikkoa kotona ku on tottunu kaikkeen vapauteen. Ypäjällä en oo tilivelvollinen kellekkää menemisistäni, ei tarvii kellekkää ilmotella et joo nyt meen sinne ja sinne ja tuun tähän ja tähän aikaa kotia.
Grillattiin, tehtiin salaattia ja boolia. Syötiin ja juotiin hyvin ja kuunneltii hyvää musiikkia, eli suomi iskelmää. Ja tietysti hyvä seura kruunasi koko illan.
Lauantaina emma ja neea lähti ja mää jäin viel emilialle. Jos joku uutisista luki niin juu huittisis riehu se joku tyyppi aseen kans ja poltti oman talonsa, ei siinä oltii emilian kans siin aika lähellä ja nähtii sen talopalon savu ja poliisit ja ambulanssit sun muut. Ja ei muka vaaraa lähellä asuville jos joku jäätävä takaa-ajo ja aseen kans heilu ja poltti talonsa?! Kieltämättä vähän alko jännittää ku emilian äiti soitti et joo siel alueel heiluu joku aseen kans, laittakaa ovet lukkoo. Mut joo onneks saivat sen kiinni ja uskallettiin nukkuaki yöllä.
 |
| Leffailta :3 |
Tää kotona asumisen tuska on kyllä kamala, en varmasti halua opiston jälkee muuttaa pitkäksi aikaa kotia! Omaan kämppään vaan heti kun mahdollista, tuun niin paljon paremmin toimeen porukoiden kanssa kun ei saman katon alla asuta. Äiti ehottiki jo et voisin muuttaa loman ajaks mummille.. Hyvä idea, täytyy harkita.
Nyt sitten koitan keksiä kaikenlaista teksää neljäks viikoks, eiköhän aika mee nopiasti ja pian pääsen takas sivistyksen ulkopuolelle mun ihanien kämppisten seuraan.
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
102. Nyt auringonnousut vastaa pilkkuu
Noniin nyt on taas kotiuduttu opistolle. Tosiaan viime tiistaina matkasin kotio jo päivällä ja ilta menikin sit kotona perheen kanssa ja käytiin mummulassa.
Keskiviikkona olin aamun kotona ja iltapäivällä sit pari tuntia ihanan naapurin tädin kampaamossa. Tai siis entisen naapurin. Oli jo melkein hyvästo homelatvat, mut eei ekan pesun jälkee tuli vihreet esiin.
Torstaina olin päivän aadalla ja sit koti-ilta perheen kanssa. Aadan kanssa kahviteltiin ja käytiin mopoautolla aadan iskällä, tällä kertaa aada ajoi kun se vihdoinkin kortin sai.
Perjantaina näin sitten kaikkia muita kavereita. Ensin pyörittiin kaupungissa ja sitten hankittiin mulle kypärä ja lähettii mopoilla liikenteeseen. Loppujenlopuksi päädyttiin laavulle grillaamaan. Oli niin kiva pitkästä aikaa vaan istuskella ja jutella, sitä en oo ton porukan kanssa tehnyt melkein vuoteen.. Oli vähän outoa olla mopoilla ajelemassa ku koko vuoden vaa autojen kyyisä ollu.
Lauantaina sit aamulla puol 8 töihin, pikasesti kotona suihkussa ja 15 kaverin ylppäreihin. Sieltä sitten 17 bussilla ypäjää kohti ja toisiin valmistujaisiin. Huhhuh on tää elämä yhtä juhlaa.. eiku.
Sit oonki kolme päivää maannu vaa opistolla, kun ei oo ollu _mitään_ tekemistä. Tai no onhan tossa tullu kylällä käytyä mut ei sit kauheesti muuta.
Tänään sit vihdoinki alko työt!! Jes ihanaa, alko toi toimettomana makailu kyllästyttää jo sunnuntai iltana meinaa. Elikkä oon esteryhmässä ja aamulla oli sit derbykentän radan rakennus. Sitten 11 oli maastoestetuomarikoulutus ja ruokatauko ja 13 takaisin derbykentälle. Mulla on taas toi fakin rakke kipeä, eli musta ei kauheesti ollu apua esim. johteiden kantamisessa ku en oikeella kädellä pysty niin painavia esineitä nostamaan. 15 aikaan oli hommat tehty ja päästiin pois. Oli ihan tajuttoman kuuma! Ja huomenna vielä kuumempi.. oivoivoi.
Ja tänään luin wilmasta ilouutisia!! Tää tyttö pääsee vuodenvaihteen jälkeen opiskelemaan kengitystä, jes just se ainut suuntautumis vaihtoehto johon oikeesti halusin. Ihan huippua sillä meidän koko "oma porukka" pääs kengitykseen.
Keskiviikkona olin aamun kotona ja iltapäivällä sit pari tuntia ihanan naapurin tädin kampaamossa. Tai siis entisen naapurin. Oli jo melkein hyvästo homelatvat, mut eei ekan pesun jälkee tuli vihreet esiin.
Perjantaina näin sitten kaikkia muita kavereita. Ensin pyörittiin kaupungissa ja sitten hankittiin mulle kypärä ja lähettii mopoilla liikenteeseen. Loppujenlopuksi päädyttiin laavulle grillaamaan. Oli niin kiva pitkästä aikaa vaan istuskella ja jutella, sitä en oo ton porukan kanssa tehnyt melkein vuoteen.. Oli vähän outoa olla mopoilla ajelemassa ku koko vuoden vaa autojen kyyisä ollu.
Lauantaina sit aamulla puol 8 töihin, pikasesti kotona suihkussa ja 15 kaverin ylppäreihin. Sieltä sitten 17 bussilla ypäjää kohti ja toisiin valmistujaisiin. Huhhuh on tää elämä yhtä juhlaa.. eiku.
Tänään sit vihdoinki alko työt!! Jes ihanaa, alko toi toimettomana makailu kyllästyttää jo sunnuntai iltana meinaa. Elikkä oon esteryhmässä ja aamulla oli sit derbykentän radan rakennus. Sitten 11 oli maastoestetuomarikoulutus ja ruokatauko ja 13 takaisin derbykentälle. Mulla on taas toi fakin rakke kipeä, eli musta ei kauheesti ollu apua esim. johteiden kantamisessa ku en oikeella kädellä pysty niin painavia esineitä nostamaan. 15 aikaan oli hommat tehty ja päästiin pois. Oli ihan tajuttoman kuuma! Ja huomenna vielä kuumempi.. oivoivoi.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
101. Koeviikkoa ja retkeilyä
Joo o taas kotona <3 Tällä kertaa jopa lauantaihin asti. Se ois nyt lukiojakso ja koeviikko takana, seuraavan kerran sitten elokuussa Forssan yhteislyseoon! Eli hyvästit Loimaan lukiolle. Vaikka lukiojakso nyt loppuikin ja muut pääsee kesälomille, mulla jatkuu vielä pari viikkoa koulu. Eli ollaan kisaviikolla ja derbyissä töissä ja vasta niiden jälkeen päästään lomille. Ja meillähän on vähän lyhyempi kesäloma kuin lukiolaisilla ja peruskoululaisilla ja vissiin muissa amiksissakin on pidempi loma kuin meillä, eli meil on vaan 5 viikkoa ja onneksi ne on putkeen tänä vuonna. Heinäkuussa sitten takaisin kouluun eli kolmeksi viikoksi talliin.
Mitäs sitten mun koeviikkoon kuului? Viime viikon maanantai oli muuten normaali koulupäivä, mutta terveystiedon koe oli silloin. Tiistaina enkun koe, ke ja to vapaata ja perjantaina matikan koe. Tän viikon maanantaina oli äidinkielen informatiivinen puhe ja siinä se tajuttoman rankka koeviikko olikin. Terveystiedosta sain 6- ja muiden aineiden numeroita ei ole vielä tullut. Jos matikasta pääsen läpi niin ihme on tapahtunut.. Kylhän mää kaikki kuus annettua tehtävää tein ja sain jopa jotakin vastauksia niihin mutta että onko ne oikein? Tuskin. Enkun koe meni ihan jees. Ja äikän puhekkin meni ihan hyvin, tosin kädet alko puolessa välissä tärisee sillä tavalla ettei meinannu paperit pysyä kädessä ja sekosin riveissä ihan kokonaan. Tai no hypin pari kertaa muutenki niitä rivejä miten sattuu.
Mulla on aika hauska että kun kirjoitan tekstiä koneella, en huomaa välttämättä ollenkaan joitakin kirjoitusvirheitä, vaikka oikoluen tekstin. Mutta sitten kun luen sen esim. seuraavana päivänä saatan löytää sieltä aivan törkeästi virheitä joita en ole aikaisemmin huomannut. Jossakin ryhmätehtävässä heijastettiin muistiinpanot isolle screenille ja sit siitä vähän niiku luettiin, noh kun oli mun kirjotettu osuus ni huomasin että siinähän on kirjoitusvirheitä enenmän ku laki sallii! Ja olin sen kuiteki luullut oikolukeneeni.. Vasta isolla screenillä näin virheet.
Mutta juu kun ke ja to oli vapaata niin ti ja ke iltoina käytiin vähän seikkailemassa "ypäjä tutuksi" retkellä.
Eli juu lähettiin opistolta kävelee vailla päämäärää. Mentiin kylän poikki kävelysillan alle istuskelemaan. Sieltä matka jatkui sillan yli laavulle. Sitten seikkailtiin metsäreittiä pitkin kurjenmäkeen. Siitä sit kurjensillan alle. Ja sit päätettiin lähteä taas autiotalolle. Viimeksi ei löydetty mitään kovin mielenkiintoista, mutta nyt etsittiin eri paikasta ja löydettiin vanhoja valokuvia ja kirjeitä. Ja totta kai täytyi kavereita säikytellä! Mua ei edelleenkään pelottanut siinä talossa mikään ja kun anette ja emma kysy voinko raottaa yhtä verhoa takan eestä ku he ei uskalla, mikäs siinä repäisin verhon sivuun ja sitä ennen vielä sanoin jos sieltä vaikka löytyis ruumis :D No ei tietenkää löytyny. Otettiin kirjeet mukaan, pojat oli kadonnu johonki sillä välin kun yhtä huonetta tutkittiin joten mut pistettiin kävelemään ekana että sitten mun kimppuun hyökätään. Heh poijat oli laittanu etuoven ulko puolelta harjanvarrella kiinni ja sit ne säikäytti loppupään porukan, eli ei mua kun mää olin ovella. Jumankauta tytöt huus!! Ja mää en ees säikähtäny niitä, ei vissii oo enää itsesuojelu vaistoa kun en säikäyttämällä säikähä?
Lueskeltiin sit niitä kirjeitä ja oivoi! Ne oli joltain mieheltä tälle talossa asuneelle naiselle. Ja sit yks kirje.. Mies tunnusti rakkauttaan. Niin herkkää ja kaunista tekstiä ja niiiin romanttista. Miksei nykyajan miehet kirjoita noin ällöromanttisia kirjeitä? Mun mielestä se ainaki ois kivaa. Tosi moni kirje oli aloitettu sanoin "my darling", mutta kirjoitettu kuitenkin muuten suomeksi. Mutta se rakakuden tunnustus!! Siinä oli sitä jotain, en muista tarkoin mitä siinä sanottiin mutta oli se kyllä kaunista ja niin hyvä käsialakin miehellä.
Ja sitten viikonloppuun eli tottakai uskollisina leijona faneina piti molemmat suomipelit kattoa. Mentiin kaverin luo kun sillä on vähän isompi screeni ku meijän tv. Sielä me sit molemmat illat oltiin ja kaamee meteli! Varmasti naapuritkin kuuli mikä pelissä on tilanne.
Eilen tulin jo päivällä kotio. Pitää kattella mitä tässä nyt vapaapäiville keksii. Ja tosiaan varmaankin lauantai illaks takasi ypäjälle.
Mitäs sitten mun koeviikkoon kuului? Viime viikon maanantai oli muuten normaali koulupäivä, mutta terveystiedon koe oli silloin. Tiistaina enkun koe, ke ja to vapaata ja perjantaina matikan koe. Tän viikon maanantaina oli äidinkielen informatiivinen puhe ja siinä se tajuttoman rankka koeviikko olikin. Terveystiedosta sain 6- ja muiden aineiden numeroita ei ole vielä tullut. Jos matikasta pääsen läpi niin ihme on tapahtunut.. Kylhän mää kaikki kuus annettua tehtävää tein ja sain jopa jotakin vastauksia niihin mutta että onko ne oikein? Tuskin. Enkun koe meni ihan jees. Ja äikän puhekkin meni ihan hyvin, tosin kädet alko puolessa välissä tärisee sillä tavalla ettei meinannu paperit pysyä kädessä ja sekosin riveissä ihan kokonaan. Tai no hypin pari kertaa muutenki niitä rivejä miten sattuu.
Mulla on aika hauska että kun kirjoitan tekstiä koneella, en huomaa välttämättä ollenkaan joitakin kirjoitusvirheitä, vaikka oikoluen tekstin. Mutta sitten kun luen sen esim. seuraavana päivänä saatan löytää sieltä aivan törkeästi virheitä joita en ole aikaisemmin huomannut. Jossakin ryhmätehtävässä heijastettiin muistiinpanot isolle screenille ja sit siitä vähän niiku luettiin, noh kun oli mun kirjotettu osuus ni huomasin että siinähän on kirjoitusvirheitä enenmän ku laki sallii! Ja olin sen kuiteki luullut oikolukeneeni.. Vasta isolla screenillä näin virheet.
Mutta juu kun ke ja to oli vapaata niin ti ja ke iltoina käytiin vähän seikkailemassa "ypäjä tutuksi" retkellä.
 |
| Laavulta |
 |
| Loimijoki |
Lueskeltiin sit niitä kirjeitä ja oivoi! Ne oli joltain mieheltä tälle talossa asuneelle naiselle. Ja sit yks kirje.. Mies tunnusti rakkauttaan. Niin herkkää ja kaunista tekstiä ja niiiin romanttista. Miksei nykyajan miehet kirjoita noin ällöromanttisia kirjeitä? Mun mielestä se ainaki ois kivaa. Tosi moni kirje oli aloitettu sanoin "my darling", mutta kirjoitettu kuitenkin muuten suomeksi. Mutta se rakakuden tunnustus!! Siinä oli sitä jotain, en muista tarkoin mitä siinä sanottiin mutta oli se kyllä kaunista ja niin hyvä käsialakin miehellä.
Ja sitten viikonloppuun eli tottakai uskollisina leijona faneina piti molemmat suomipelit kattoa. Mentiin kaverin luo kun sillä on vähän isompi screeni ku meijän tv. Sielä me sit molemmat illat oltiin ja kaamee meteli! Varmasti naapuritkin kuuli mikä pelissä on tilanne.
torstai 22. toukokuuta 2014
100. Perhe on pahin
Sadannes postaus.. Vähän ajatuksia omasta perheestä ja minkälaiset välit meillä on ja on ollut.
Vietin lauantain pelkästään perheen kanssa ja aloin miettimään kuinka tärkeä ja rakas oma perhe onkaan. Niinku varmasti jokaisella yläaste ikäisellä, mullakin oli se vaihe kun porukat oli rasittavinta maailmassa. Ollaan ypäjällä tyttöjen kanssa puhuttu jonkun verran siitä, kuinka esikoiset joutuvat kärsimään koska vanhemmat harjoittelevat esikoisen kanssa vanhemmuutta. Sitten nuoremmille voidaan olla lepsumpia kun on vanhimman lapsen kanssa kaikki maholliset "virheet" tehty. Ja opittu minkä verran voidaan lapselle ja nuorelle antaa vapauksia. Esikoisen tehtävä on kouluttaa omia vanhempiaan.
Mulla oli viime kesänä 9 tai 10 illalla kotiintulo aika, kiukutti kun kaverit jäi vielä ulos ku ite lähin kotio. Tiedän ja tiesin jo silloin että se on vaan sitä rakkautta, porukat ei halua että pikku-tytölle ei käy mitään pahaa. Esimerkiks tän takia en tullut porukoiden kanssa toimeen. Oikeastaan mulla alkoi jo ala-asteella se vaihe, koska kouluun en halunnut erinäisistä syistä mennä ja iltaisin halusin vaan tallille. No riitaahaan se tuotti ja patosin todella paljon asioita sisälleni, porukat ei vieläkään tiedä kaikkea mitä koulussa on tapahtunut.
Luulin että yläasteelle meno parantais mun elämää, niinhän se tekikin, mutta juuri ennen seiska luokan alkua jouduin osalliseksi onnettomuuteen, jonka takia seuraava vuosi meni ihan kokonaan pilalle. En nukkunut kunnolla enkä suostunut syömään unilääkkeitä, koska pelkäsin painajaisia. Kasilla ja ysillä tuli sit taas ne muut "ongelmat" kun oli vaan pakko vanhempia vastaan kapinoida.
Nyt vihdoinkin tulen melkeimpä täydellisesti toimeen perheen kanssa. Mun elämän paras päätös oli hakea ypäjälle ja onnenpotku kun vielä pääsin tänne! Oon yleensä kaksi viikkoa kerrallaan putkeen Ypäjällä ja sit viikonloppu kotona. Joskus soitellaan porukoiden kanssa useemmankin kerran viikossa ja joskus vaan yhen kerran kahen viikon aikana sen verran et kuulumiset vaihetaan ja kerron mikä päivä ja monelta tuun kotia. Rakastan viikonloppuna kun joko lauantai tai sunnuntai aamuna istun äitin kans aamukahvilla kahestaan, ne on niitä onnellisia aamuja. Iskän kanssa taas tykkän puuhailla jotakin, esimerkiksi yhtenä lauantaina lähdin kaverilta aikaisemmin että pääsisin iskän ja veljen mukaan mökille.
Mun välit perheeseen on viimeks ollu näin hyvät kuus vuotta sitten ja tää on ihan mahtavaa! Kotia on kiva tulla ja kestän äitin raivostuttavaa seuraa huomattavasti paremmin kuin ennen <3 Tänään puhuin ensin äitin kanssa puhelimessa mun tulevasta matikan kokeesta, äiti sanoi että mun pitää nyt vähän muuttaa asennetta niin se koe menee hyvin ja raivosin sille, että en mä niitä asioita siltikään ymmärrä vaikka ajattelisin "mä oon paras mä osaan nää ja pääsen läpi" ,ei kaikki ole asenteesta kiinni kun ei niitä ihmeitä silleen tehdä.
Noh sitten puhuin iskän kanssa samasta aiheesta enkä menettäny hermoja, iskällä on jotenki rauhottava vaikutus muhun tai jotakin..Iskän kannustuksen voimin meen hyvillä mielin kokeeseen, etenkin nyt kun oon varottanut että ei päätä huimaavaa numeroa tule. Iskä on mulle sen verran etäinen ollu aina et en halua sanoa iskälle ikinä pahasti tai riidellä sen kanssa. Äitille voin ihan huoletta huutaa ja raivota. Hassua.
Uskon, että meidän välit paranee vielä tästäkin. En välttämättä joudu enää niiden kanssa saman katon alle muuttamaan, ainakaan pitkäksi aikaa, ja jo se tieto helpottaa.
Tää on oikeastaan ollut tosi toimiva ratkaisu, mä itsenäistyn ja käyn tietynlaista elämänkoulua täällä, niin ei oo niin iso pommi muuttaa omilleen sitten tulevaisuudessa. Asuntola elämä vaatii aikamoista tasapainottelua kun täällä asuu seitsemän muun samanikäisen tytön kanssa. Meillä on yllätävän hyvä henki omassa kämpässä ja vaan pari rajumpaa sanaharkkaa ollut vuoden sisällä. Kummasti ennen joulua puhdisti ilmapiiriä kun täällä kaksi henkilöä huusi naamat punasena toisilleen ja sit oltiin kaks viikkoa joululomalla ja loman jälkeen kun pöly laskeutui niin ei oo isompaa riitaa tullut.
Oikeastaan ootan jo sitä hetkeä kun pääsen ihan omaan kämppään ja saan tehä kaiken just niinku ite haluan. Että sitä ootellessa!
Semmoista pohdintaa tänään. Seuraavaksi alan kehittelemään postausta mitä kaikkea muuta tässä elämässä taas tapahtuu.
Vietin lauantain pelkästään perheen kanssa ja aloin miettimään kuinka tärkeä ja rakas oma perhe onkaan. Niinku varmasti jokaisella yläaste ikäisellä, mullakin oli se vaihe kun porukat oli rasittavinta maailmassa. Ollaan ypäjällä tyttöjen kanssa puhuttu jonkun verran siitä, kuinka esikoiset joutuvat kärsimään koska vanhemmat harjoittelevat esikoisen kanssa vanhemmuutta. Sitten nuoremmille voidaan olla lepsumpia kun on vanhimman lapsen kanssa kaikki maholliset "virheet" tehty. Ja opittu minkä verran voidaan lapselle ja nuorelle antaa vapauksia. Esikoisen tehtävä on kouluttaa omia vanhempiaan.
Mulla oli viime kesänä 9 tai 10 illalla kotiintulo aika, kiukutti kun kaverit jäi vielä ulos ku ite lähin kotio. Tiedän ja tiesin jo silloin että se on vaan sitä rakkautta, porukat ei halua että pikku-tytölle ei käy mitään pahaa. Esimerkiks tän takia en tullut porukoiden kanssa toimeen. Oikeastaan mulla alkoi jo ala-asteella se vaihe, koska kouluun en halunnut erinäisistä syistä mennä ja iltaisin halusin vaan tallille. No riitaahaan se tuotti ja patosin todella paljon asioita sisälleni, porukat ei vieläkään tiedä kaikkea mitä koulussa on tapahtunut.
Luulin että yläasteelle meno parantais mun elämää, niinhän se tekikin, mutta juuri ennen seiska luokan alkua jouduin osalliseksi onnettomuuteen, jonka takia seuraava vuosi meni ihan kokonaan pilalle. En nukkunut kunnolla enkä suostunut syömään unilääkkeitä, koska pelkäsin painajaisia. Kasilla ja ysillä tuli sit taas ne muut "ongelmat" kun oli vaan pakko vanhempia vastaan kapinoida.
Nyt vihdoinkin tulen melkeimpä täydellisesti toimeen perheen kanssa. Mun elämän paras päätös oli hakea ypäjälle ja onnenpotku kun vielä pääsin tänne! Oon yleensä kaksi viikkoa kerrallaan putkeen Ypäjällä ja sit viikonloppu kotona. Joskus soitellaan porukoiden kanssa useemmankin kerran viikossa ja joskus vaan yhen kerran kahen viikon aikana sen verran et kuulumiset vaihetaan ja kerron mikä päivä ja monelta tuun kotia. Rakastan viikonloppuna kun joko lauantai tai sunnuntai aamuna istun äitin kans aamukahvilla kahestaan, ne on niitä onnellisia aamuja. Iskän kanssa taas tykkän puuhailla jotakin, esimerkiksi yhtenä lauantaina lähdin kaverilta aikaisemmin että pääsisin iskän ja veljen mukaan mökille.
Mun välit perheeseen on viimeks ollu näin hyvät kuus vuotta sitten ja tää on ihan mahtavaa! Kotia on kiva tulla ja kestän äitin raivostuttavaa seuraa huomattavasti paremmin kuin ennen <3 Tänään puhuin ensin äitin kanssa puhelimessa mun tulevasta matikan kokeesta, äiti sanoi että mun pitää nyt vähän muuttaa asennetta niin se koe menee hyvin ja raivosin sille, että en mä niitä asioita siltikään ymmärrä vaikka ajattelisin "mä oon paras mä osaan nää ja pääsen läpi" ,ei kaikki ole asenteesta kiinni kun ei niitä ihmeitä silleen tehdä.
Noh sitten puhuin iskän kanssa samasta aiheesta enkä menettäny hermoja, iskällä on jotenki rauhottava vaikutus muhun tai jotakin..Iskän kannustuksen voimin meen hyvillä mielin kokeeseen, etenkin nyt kun oon varottanut että ei päätä huimaavaa numeroa tule. Iskä on mulle sen verran etäinen ollu aina et en halua sanoa iskälle ikinä pahasti tai riidellä sen kanssa. Äitille voin ihan huoletta huutaa ja raivota. Hassua.
Uskon, että meidän välit paranee vielä tästäkin. En välttämättä joudu enää niiden kanssa saman katon alle muuttamaan, ainakaan pitkäksi aikaa, ja jo se tieto helpottaa.
Tää on oikeastaan ollut tosi toimiva ratkaisu, mä itsenäistyn ja käyn tietynlaista elämänkoulua täällä, niin ei oo niin iso pommi muuttaa omilleen sitten tulevaisuudessa. Asuntola elämä vaatii aikamoista tasapainottelua kun täällä asuu seitsemän muun samanikäisen tytön kanssa. Meillä on yllätävän hyvä henki omassa kämpässä ja vaan pari rajumpaa sanaharkkaa ollut vuoden sisällä. Kummasti ennen joulua puhdisti ilmapiiriä kun täällä kaksi henkilöä huusi naamat punasena toisilleen ja sit oltiin kaks viikkoa joululomalla ja loman jälkeen kun pöly laskeutui niin ei oo isompaa riitaa tullut.
Oikeastaan ootan jo sitä hetkeä kun pääsen ihan omaan kämppään ja saan tehä kaiken just niinku ite haluan. Että sitä ootellessa!
Semmoista pohdintaa tänään. Seuraavaksi alan kehittelemään postausta mitä kaikkea muuta tässä elämässä taas tapahtuu.
perjantai 9. toukokuuta 2014
99. Don't be sad because of people, they will all die
Oi tsiisus. Kirjoitin juuri äikän prosessikirjoitelman aiheesta "Kauhu kiehtoo". Eli miksi kauhu kiehtoo ihmisiä? Juu ei siinä kirjoittamisessa ei ollut ongelmaa ja helposti sain yli 500 sanaa, mutta mitäs mää sinne kirjotin? Aluksi selitin vähän kauhuelokuvista ja -kirjallisuudesta mut sit sen esseen lopussa käsittelin jo miten ihmisestä tulee sarjamurhaaja. Ai mitenniin oon kiinnostunu sosiopaateista, psykopaateista, sadisteista ja kaikesta muusta mikä aiheeseen ja sarjamurhaajiin liittyy.
Onneks tää viikko on mennyt nopeasti, vielä yks täys viikko lukiota ja sit koeviikko! Ja koska nössötutkinto mulla on kolme koetta koeviikolla, oho. Täytyy suuri ihme tapahtua jos matikasta läpi pääsen. Voi jumalauta! Ketään ei tajua yhtään mitään koko kirjasta eikä opettajasta. Tukiopetusta pyydetiin opiston päästä ja toivottavasti lähiaikoina saadaan jotakin apua, muuten ollaan kyllä ihan pulassa ton matikan kanssa.
Oikeastaan tällä hetkellä tuntuu että oon muutenkin hukassa mun elämän kanssa. Oon jo pidempään tässä miettinyt että mitä mää mun elämällä nyt oikeen meinaan. Oon unelmakoulussa josta ei tosin unelma-ammattiin valmistuta, koska eihän tää hevosala vaan ole kannattava. Kohta on eka vuos takana, kaks ja puol jäljellä. En oo ikinä suunnitellu elämääni kovin pitkälle ja aina oon eläny kuukausi, viikko ja päivä kerrallaan, meiningillä "kattellaa sitä sitten". Mut nyt ku tässä toi hhpk11 valmistu ja ne lähti kaikki omille teilleen, minne ikinä, niin aloin miettimään että mitä mää teen sitte ku valmistun? Ei mulla oikeestaan ole vieläkään mitään suunnitelmia tulevaisuudelle. Tavoitteena päästä kouluista läpi hyvillä arvosanoila ja KATTELLAAN SITÄ SITTEN. Tiedän ettei tolla asenteella pääse pitkälle mut tarviiko mun vielä stressata tulevasta?
Lapsilta kysytään jo pienenä, että mitä niistä tulee isona. En muista että mulla olisi ikinä ollut mitään palavaa intohimoa jotakin ammattia kohtaan, kai mää joskus vastasin jonkun ammatin, mutta jo ala-asteella vastasin aika usein "emmä tiiä" enkä tosissaan tiennyt. Ysillä kun piti päättää mihin kouluun hakea aloin ensimmäistä kertaa miettimään vakavissani mitä elämältäni haluan. Ja silti laitoin yhteishakuun vaan sillä perusteella että "no emmä tiiä, tää ny on ainut ala mikä kiinnostaa, kattellaa si ton koulun jälkee mitä elämälläni teen". Hyvin hoidettu taas niin.. Kai mää täs kolmessa ja puolessa vuodessa aikuistun sen verran, että keksin jonku (väliaikasen) ratkasun elämälleni.
Tossa just yks viikonloppu istuin kotona aamupalalla äitin kanssa ja juteltiin vaa niitä näitä. Sit äiti on vaa sillee "miten susta on kasvanu jo noin iso?" sit naureskelin vaa että kylhä tässä alkaa 17 vuotta mittarissa olemaa, en mä enää mikää pikkulapsi ole. Mut ei äiti tarkottanukkaan sitä vaan: "eiku mä tarkotin että milloin susta on noin aikuinen tullu?" Siinä vaiheessa häkellyin vähän, oonks mä oikeesti aikuistunu niin paljon tässä ku melkein vuoden pois kotoa asunu? Mähä oon oikeesti viel ihan kakara, enkä lähelläkään aikuisikää! Senkin tässä viime vuosien aikana tajunnut että ei silloin 18 vuotiaana todellakaan oo aikuinen, se on vaan ikä kun saat ajokortin ja laillisesti alkoholia ja tupakkaa ostaa, ei muuta. Voi niitä lapsiparkoja jotka kovasti haluisivat olla aikuisempia kuin nyt ovat. Jos saisin päättää niin kyllä haluisin olla vielä vaahtosammuttimen kokoinen, ei ollut huolta mistään ja sai elää rentoa elämää. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin se lapsuuskin.
Eiköhän tässä nyt taas ollut tämän päivän kirjoitus urakat.. Huhhuh ei pitäis tehä tommosia äikän esseitä ku alkaa vaan miettimään kaikenlaista ja sit sitä tekstiä tulee. Nyt kiitos ja hei mää meen ettimään kirjan aiheesta "valhe" jotta saisin seuraavan äikän tehtävän tehtyä!
Oikeastaan tällä hetkellä tuntuu että oon muutenkin hukassa mun elämän kanssa. Oon jo pidempään tässä miettinyt että mitä mää mun elämällä nyt oikeen meinaan. Oon unelmakoulussa josta ei tosin unelma-ammattiin valmistuta, koska eihän tää hevosala vaan ole kannattava. Kohta on eka vuos takana, kaks ja puol jäljellä. En oo ikinä suunnitellu elämääni kovin pitkälle ja aina oon eläny kuukausi, viikko ja päivä kerrallaan, meiningillä "kattellaa sitä sitten". Mut nyt ku tässä toi hhpk11 valmistu ja ne lähti kaikki omille teilleen, minne ikinä, niin aloin miettimään että mitä mää teen sitte ku valmistun? Ei mulla oikeestaan ole vieläkään mitään suunnitelmia tulevaisuudelle. Tavoitteena päästä kouluista läpi hyvillä arvosanoila ja KATTELLAAN SITÄ SITTEN. Tiedän ettei tolla asenteella pääse pitkälle mut tarviiko mun vielä stressata tulevasta?
Lapsilta kysytään jo pienenä, että mitä niistä tulee isona. En muista että mulla olisi ikinä ollut mitään palavaa intohimoa jotakin ammattia kohtaan, kai mää joskus vastasin jonkun ammatin, mutta jo ala-asteella vastasin aika usein "emmä tiiä" enkä tosissaan tiennyt. Ysillä kun piti päättää mihin kouluun hakea aloin ensimmäistä kertaa miettimään vakavissani mitä elämältäni haluan. Ja silti laitoin yhteishakuun vaan sillä perusteella että "no emmä tiiä, tää ny on ainut ala mikä kiinnostaa, kattellaa si ton koulun jälkee mitä elämälläni teen". Hyvin hoidettu taas niin.. Kai mää täs kolmessa ja puolessa vuodessa aikuistun sen verran, että keksin jonku (väliaikasen) ratkasun elämälleni.
Tossa just yks viikonloppu istuin kotona aamupalalla äitin kanssa ja juteltiin vaa niitä näitä. Sit äiti on vaa sillee "miten susta on kasvanu jo noin iso?" sit naureskelin vaa että kylhä tässä alkaa 17 vuotta mittarissa olemaa, en mä enää mikää pikkulapsi ole. Mut ei äiti tarkottanukkaan sitä vaan: "eiku mä tarkotin että milloin susta on noin aikuinen tullu?" Siinä vaiheessa häkellyin vähän, oonks mä oikeesti aikuistunu niin paljon tässä ku melkein vuoden pois kotoa asunu? Mähä oon oikeesti viel ihan kakara, enkä lähelläkään aikuisikää! Senkin tässä viime vuosien aikana tajunnut että ei silloin 18 vuotiaana todellakaan oo aikuinen, se on vaan ikä kun saat ajokortin ja laillisesti alkoholia ja tupakkaa ostaa, ei muuta. Voi niitä lapsiparkoja jotka kovasti haluisivat olla aikuisempia kuin nyt ovat. Jos saisin päättää niin kyllä haluisin olla vielä vaahtosammuttimen kokoinen, ei ollut huolta mistään ja sai elää rentoa elämää. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin se lapsuuskin.
Eiköhän tässä nyt taas ollut tämän päivän kirjoitus urakat.. Huhhuh ei pitäis tehä tommosia äikän esseitä ku alkaa vaan miettimään kaikenlaista ja sit sitä tekstiä tulee. Nyt kiitos ja hei mää meen ettimään kirjan aiheesta "valhe" jotta saisin seuraavan äikän tehtävän tehtyä!
perjantai 2. toukokuuta 2014
98. My heart will over rule my mind
Ohhoh johan tässä on kuukausi kulunut edellisestä postauksesta.. Noh pistetään sen piikkiin ettei kone oo oikein toiminut.
Lukiossa nyt sen kolmisen viikkoa ollut (kai en oo varma) ja nyt sitten kotona käymäsä. Eipä oo oikein mitään kummoista kerrottavaa.. Olin pääsiäisen ja viime vknlp ypäjällä. Pitkänä perjantaian töissä ja viime vknlp töissä, opiston 5. tallilla, eli palkallista paskanlappausta.
Vappuaattoa vietettiin omalla porukalla ypiksellä, kiitos illasta kaverit <3 Ja torstaina sitten bussilla kohti lahtea. To ilta vierähti mummulassa vanhuksia moikkaamassa ja tänään sit suuntasin aadalle pariksi tunniksi. Huhhuh kaks kertaa oon mopoauton kyyis ollu ja aina sanon että uuestaan en suostu moiseen.. Noh tänään tulikin sitten ite hypättyä ratin taakse. Täytyy todeta että traktorin ajaminen on huomattavasti helpompaa, ja siinä on sentään vaihteet! Ja se traktorin kauhan käyttöki samaan aikaan kun ajaa sitä etiä päi, on helpompaa ku mopoauton ratin kääntäminen risteyksessä..
Jonkun verran on taas puhelimessa kuvia että jaettakoon niitäkin nyt teille:
Ai kamala ny kun vähän koitin oikolukea tota tekstiä ni totesin että mää (taas :D) kirjotanki nykyää jotai murretta.. Kauhee ku tuol ypäjäl tarttuu noi murteet. Tällä hetkellä puhun turun ja huittisten murretta sekasin.. Ja mitä ikinä ypäjällä puhutaankaan niin sitäkin. Ennen oli niin outoa että joku sano "kattellaa ehtoolla" eli "kattellaan illalla" mut taisin tänäänki ite sanoa sillee jollekki :'D
Lukiossa nyt sen kolmisen viikkoa ollut (kai en oo varma) ja nyt sitten kotona käymäsä. Eipä oo oikein mitään kummoista kerrottavaa.. Olin pääsiäisen ja viime vknlp ypäjällä. Pitkänä perjantaian töissä ja viime vknlp töissä, opiston 5. tallilla, eli palkallista paskanlappausta.
Vappuaattoa vietettiin omalla porukalla ypiksellä, kiitos illasta kaverit <3 Ja torstaina sitten bussilla kohti lahtea. To ilta vierähti mummulassa vanhuksia moikkaamassa ja tänään sit suuntasin aadalle pariksi tunniksi. Huhhuh kaks kertaa oon mopoauton kyyis ollu ja aina sanon että uuestaan en suostu moiseen.. Noh tänään tulikin sitten ite hypättyä ratin taakse. Täytyy todeta että traktorin ajaminen on huomattavasti helpompaa, ja siinä on sentään vaihteet! Ja se traktorin kauhan käyttöki samaan aikaan kun ajaa sitä etiä päi, on helpompaa ku mopoauton ratin kääntäminen risteyksessä..
Jonkun verran on taas puhelimessa kuvia että jaettakoon niitäkin nyt teille:
 |
| Ypäjälle takasi lähössä kaks-kolme viikkoa sitten |
 |
| Olihan siinä muutama kesäinen päivä.. |
 |
| Jep.. kesä :3 |
 |
| Lauantai aamuna 5.55 tallille menossa |
 |
| Tarhojen siivousta ^^ |
 |
| Potteriaki kahteltii yks ilta |
 |
| Meikkis teki vähä croisantteja |
 |
| Ja kotio tulossa vappuna |
 |
| Ratti jota puristin rystyset valkoisena :D |
 |
| Äitee teki bruschettaa iltapalaks :3 |
perjantai 4. huhtikuuta 2014
97. Huominen on huomenna vaik oltais jo sen puolella
Dodii nyt ois talliviikko takana ja lukion 5. jakso edessä. Talliviikko meni leppoisasti II-tallissa,Neean ja Emilian kanssa. Talliviikoilla on kyllä aina niin väsynyttä läppää.. huhhuh tallissa naurattaa ja kämpillä naurattaa ja kaikkia muita ärsyttää, no ei oo meidän vika jos muut ei ymmärrä kuivaa huumoria.
Sunnuntai iltana matkasin kotia kohti ja ma-ke olin Lahessa. Maanantain vietin kotosalla äitin kanssa ja tiistaina sit näin kavereita. Huooh seura oli parasta mut trio hengaus.. Luoja ku kattelin sitä menoa, kaikki muikkelit toistensa kopioita jajaja joo ei siitä sen enempää. Keskiviikkona kävin äitin kans vähä ostoksilla, löyty tennarit, sininen ruutupaita ja valkoinen college paita sugar skull kuvalla. Illalla tein perheelle ruokaa, bolognese kastiketta ja spaghettia.
Ruuan tekemisestä puheenollen, mää oon täs nyt pari kertaa kokkaillut kämppiksilleni. Viime viikolla tein lettuja ja tuossa äsken bruschetta leipää, molemmat tosin köyhä-opiskelija versioina. Ja meinasimpa vielä polttaa leivät uuniin :D
Kokonaiset kaksi päivää lukiota takana ja sais jo riittää.. Mutta onneks perjantai tuli nopeasti ;) Tänään illanviettoa ihania kämppisteni kanssa. Ja viikonloppu rauhallista jillailua vain.
Semmosta tällä kertaa, nyt tämä tyttö jatkaa nauramista kämppisten mahottomille jutuille!
 |
| Talliviikon täydellinen aamupala :D |
Kokonaiset kaksi päivää lukiota takana ja sais jo riittää.. Mutta onneks perjantai tuli nopeasti ;) Tänään illanviettoa ihania kämppisteni kanssa. Ja viikonloppu rauhallista jillailua vain.
Semmosta tällä kertaa, nyt tämä tyttö jatkaa nauramista kämppisten mahottomille jutuille!
maanantai 17. maaliskuuta 2014
96. Stop wishing start doing
Ju hei vain taas! Tässähän on ehtinyt jo kaksi viikkoa vierähtää edellisestä postauksesta, kai. En meinaa enää laskuissa pysyä että mikä kuukausi ja päivä on..Tällä hetkellä tiedän että reili kahden viikos päästä lukiojakso alkaa, eih!
Tuossa viikko sitten eli 10 viikolla tuli opiston puolesta suoritettu ea1 kurssi ja meidän luokka piti myös keskiviikkokisat. Mun osa oli puffetti/kanslia, siinähän se noin 3 tuntia yhteensä siellä istuin aneten ja camillan kanssa. Sitten tuli tuo kengityksen tentti tehtyä ja salillakin tuli käytyä ihan oma aloitteisesti. Opiskeluissa oli hevosen ensiapu/terveydenhuolto/lääkintä sekä kestävä kehitys&työturvallisuus.
%5B1%5D.jpg)
Nonii tästä se taas lähtee! En oo kunnolla lihaskuntoa treenannu puoleen vuoteen kun tänne tulin, nyt on aika ottaa ihteesä niskasta kiinni ja alkaa taas reenaamaan. Onneksi mein porukasta nyt muutkin on päättäneet alkaa salilla käymään niin tulee yhdessä sit lähettyä ja tehtyä.
 |
| Vernan taiteilemat mokkapalat puffettiin |
Viikolla 11 oli pihattojakso, muuten oli normi päivät mut sit piti vuotiaiden karsinoita siivota parina aamuna ja yhtenä päivänä 2-3 vuotiaita käydä pihatossa ruokkimassa ja semmoista. Sit oli varsanopetus tunteja eli irtohypytettiin ja takaa-ajettiin 2-3 vuotiaita. Minä, neea ja emilia ajettiin Irmeliä, voi että se oli kaunis! http://www.sukuposti.net/hevoset/ypaja-irmeli/1164905
Normi ajotunnilla ajettiin taas lavakärryillä. Mä istuskelin Noituvan kärryillä
 |
| Noituva meni korvat hörössä innokkaan koko reissun ajan |
Iltapäivällä mulla oli ratsastuksen näyttö, meni iha jees ainaki läpi pääsen. Ratsastettiin siis 30min itsenäisesti, tarkoitus verrytellä hevonen niin että voisi sen 30 min jälkeen mennä suorittamaan helppo B kouluradan. Menin näytön Taistolla, jolla en oo ikinä ennen mennyt. Että siihen nähden meni mielestäni hyvin. Tosin Taisto oli helppo ratsastaa ja tultiin kyllä hyvin toimeen, yhteistyö alkoi alusta asti hyvin. Vähän olisin enemmän voinut laukkaa ottaa ja laukannostoja myös, mutta muuten tuolla verryttelyllä kyllä oisin sen helppo B radan voinut tehdä.
Huomenna sit hevosen terveydenhuollon/ensiavun/lääkinnän tentti, kestävän kehityksen&työturvallisuuden tentti ja opiskelijan ohjaus aiheesta suuntautumis opinnot. Itsehhän olen ajatellut suuntautua kengitykseen koska se on ainut järkevä näistä ja kengitys on hauskaa.
Keskiviikkona sit yrityslaskennan tentti ja ajotunti. Torstaina pääsen koko päiväksi ajelemaan avantilla ja traktorilla ^^ juku siitä tulee
Perjantaina mulla on vapaata mutta jään ypäjälle viikonlopuksi. Maanantaina sitten talliviikko ja sit.. Sitten se lukio paska alkaa D:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)